Kuivikkeiden hiilijalanjälki ja materiaalien tulevaisuus
Vähitellen niin hevosalalla kuin maataloudessakin joudutaan pohtimaan, millaisia kuivikemateriaaleja voimme käyttää tulevaisuudessa. Aiheeseen on syytä panostaa, sillä kuiviketuotteen valinta vaikuttaa merkittävästi sekä eläinten hyvinvointiin että ympäristön kestävyyteen. Ekologisten ja kestävää kehitystä tukevien kuivikkeiden löytäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen, resurssien niukkuuden ja ympäristönsuojelun näkökulmasta.
Hevostalleilla ja maatiloilla käytössä olevien kuivikkeiden hiilijalanjälki voi vaihdella riippuen käytetystä materiaalista ja sen tuotantoprosesseista. Hiilijalanjäljen mittaaminen koostuu useista vaiheista, jolloin eri kuivikemateriaalien välillä on eroja raaka-aineiden, valmistuksen, kuljetuksen ja hävityksen osalta.
Perinteiset kuivikkeet ja niiden haasteet
Nykyisin yleisimmin käytettyjä kuivikkeita ovat olki (eri muodoissa), turve, sahanpuru ja kutterinlastu. Vaikka nämä ovat usein helposti saatavilla ja suhteellisen edullisia, niihin liittyy merkittäviä ympäristöhaasteita.
Olkea saadaan eri viljoista, jotka vaativat suuria viljelyaloja, joka taas voi johtaa maankäytön muutoksiin ja biodiversiteetin vähenemiseen. Sahanpurun ja kutterinlastun valmistus on puunjalostusteollisuuden sivutuote. Puuteollisuus voi pahimmillaan aiheuttaa metsäkatoa, ellei niitä tuoteta kestävällä tavalla.
Turpeen käyttö on erityisen ongelmallista, koska se vapauttaa merkittäviä määriä hiilidioksidia ja tuhoaa arvokkaita suokasvustoja.
Euroopan unioni on perustanut Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (Just Transition Fund, JTF-rahasto), joka tukee alueita ja sektoreita, joita hiilineutraaliuteen siirtyminen eniten koskettaa. Suomessa JTF-rahaston tavoitteena on puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä. Tämä rahasto rahoittaa toimenpiteitä, jotka edistävät oikeudenmukaista siirtymää kohti kestävämpää taloutta osana Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa.
Kuivikkeen hiilijalanjäljen mittaaminen
Kuivikkeiden hiilijalanjäljen arvioiminen edellyttää kokonaisvaltaista elinkaarianalyysiä (LCA, Life Cycle Assessment), joka ottaa huomioon kaikki tuotannon vaiheet. Yleisesti ottaen puupohjaiset kuivikkeet ja olki ovat ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja verrattuna turpeeseen, kun taas pellava ja hamppu voivat tarjota verrattavan hyvän vaihtoehdon nopean kasvunsa ja hyvien kompostointiominaisuuksiensa ansiosta. Tarkka hiilijalanjälki riippuu kuitenkin esimerkiksi tuotannossa käytetyistä menetelmistä ja logistiikasta.
Raaka-aineiden hankinta kattaa materiaalin kasvattamisen tai tuottamisen. Esimerkiksi sahanpurun tuotannossa otetaan huomioon metsänhoidon ja puun hakkuun ympäristövaikutukset. Valmistus ja jalostus sisältää kuivikkeiden valmistukseen käytetyn energian ja resurssit, kuten sahanpurun kuivauksen tai turpeen noston ja käsittelyn.
Kuivikemateriaalien kuljettaminen valmistuspaikasta hevostallille tai maatilalle lisää hiilijalanjälkeä. Luonnollisesti kuljetuksen hiilijalanjälki riippuu matkan pituudesta ja käytetystä kuljetusmuodosta. Kun kuivike on käytetty, sen kompostointi tai muu hävittäminen tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä. Yleensä kompostointi myös tuottaa hyödyllistä multaa, mikä voi osittain kompensoida päästöjä.
Eri kuivikemateriaalien hiilijalanjälki
Puupohjaiset materiaalit, kuten puru, ovat usein puuteollisuuden sivutuotteita, mikä vähentää niiden hiilijalanjälkeä. Valmistuksessa energiankulutus kohdistuu lähinnä kuivattamiseen ja käsittelyyn, esimerkiksi muovikääreisiin pakkaamiseen. Hävitysvaiheessa kompostointi voi olla suhteellisen ympäristöystävällistä, mutta sen toteutus riippuu paikallisista olosuhteista. Esimerkiksi moni maanviljelijä ei ota kutteripohjaista lantaa käyttöön sen huonon maatuvuuden takia.
Pellava ja hamppu ovat nopeasti kasvavia kasveja, jotka voivat sitoa paljon hiilidioksidia kasvunsa aikana. Valmistusvaiheessa nämä kasvit vaativat jalostusta kuivikkeeksi, mikä kuluttaa energiaa. Keveytensä ansiosta kuljetuspäästöjen on mahdollista olla pienempiä verrattuna puupohjaisiin kuivikkeisiin. Hävitysvaiheessa pellava ja hamppu kompostoituvat hyvin ja voivat parantaa maaperän laatua.
Turpeen nostaminen vapauttaa varastoitunutta hiilidioksidia, mikä tekee sen hiilijalanjäljestä suuren. Valmistusvaiheessa nostaminen ja kuivaus kuluttavat paljon energiaa. Hävitysvaiheessa kompostointi on paras tapa.
Olki on maanviljelyn sivutuote, mikä vähentää sen hiilijalanjälkeä. Valmistusvaiheessa olki vaatii vähäistä käsittelyä ja se kompostoituu hyvin, etenkin pellettimuodossa. Lisäksi olkipelletti on kuivikkeena imukykyinen ja riittoisa vaihtoehto.
Ekologisemmat ja kestävää kehitystä tukevat kuivikkeet
Hamppu on erittäin lupaava vaihtoehto kuivikkeeksi. Se kasvaa nopeasti ja tarvitsee erittäin vähän torjunta-aineita tai lannoitteita. Hampun viljely parantaa maaperän rakennetta ja biodiversiteettiä. Hamppukuivikkeella on erinomainen imukyky ja se hajoaa nopeasti kompostissa, mikä tekee siitä ympäristöystävällisen valinnan.
Kuivikepelletit, jotka valmistetaan puristamalla hamppu- tai pellavakuituja, ovat riittoisa ja helppokäyttöinen vaihtoehto. Ne ovat erittäin imukykyisiä ja hajoavat nopeasti, mikä tekee lannan käsittelystä ja kompostoinnista tehokasta.
Lisäksi maanparannuskasveja, kuten sinimailasta, käytetään yhä enemmän kuivikkeena. Nämä kasvit viljellään erityisesti parantamaan maaperän rakennetta ja hedelmällisyyttä. Ne toimivat hyvin kuivikkeina ja parantavat samalla peltojen ekologista tilaa. Joillakin talleilla on myös kokeilumielessä hyödynnetty kierrätyspaperin silppua. Paperi itsessään ei ole järin imukykyistä, mutta toimii yhdistettynä vaikkapa hamppukuivikkeesta tehdyn pohjan kanssa.
Ekologisten kuivikevaihtoehtojen etuna on niiden kyky parantaa maaperän laatua, vähentää ympäristökuormitusta ja tukea kestävää maatalouskäytäntöä.
Tutustu kaikkiin Biohansan kuiviketuotteisiin tämän linkin kautta. Muista tilata uutiskirjeemme sekä seurata meitä somessa, niin saat tietoa uutuustuotteista ja ajankohtaisista aiheista suoraan sähköpostiisi. Anna myös palautetta, mistä aiheista haluaisit Biohansan blogista lukea!