Menemme kovaa kyytiä kohti talvea ja se tarkoittaa treenien osalta hokkikautta. Hokit ovat välttämättömät liukkailla keleillä, mutta tiesitkö, että siinä sivussa ne tuovat lisärasitusta hevosen jänteille ja nivelille? Hokit tuovat treeniin hyvän pidon, mutta samalla ne vähentävät jalan luonnollista liukumista askeleen lopussa.
Lisäksi talvisin hevonen viettää suuren osan vuorokaudesta tallin suojissa, oli kyseessä sitten karsina tai pihatto. Näin ollen myös kuivikkeiden laatu ja määrä vaikuttavat suoraan kavioiden ja jalkojen hyvinvointiin.
Huolellinen kengitys, säännöllinen liikutus eri alustoilla ja tallin hyvä hygienia ovat kuitenkin parhaat keinot pitää hevosen jalat terveinä.
Joka paikassa märkää
Märkä karsinan, pihaton tai tarhan pohja on yksi isoimpia riskitekijöitä. Kosteus + lika = täydellinen kasvuympäristö bakteereille ja sieni-infektioille. Yleisin on sädemätä, mutta myös valkoviivan tulehdukset ja kaviosairaudet yleistyvät.
Jos hevonen seisoo jatkuvasti märässä, sarveinen alkaa pehmetä, kavion kanta ja seinämät menettävät tukevuutta ja riski kavion lohkeamisiin kasvaa. Silloin eivät myöskään kengät pysy yhtä hyvin kiinni.
Varsinkin karsinassa märkyys yhdistettynä lantaan ja virtsaan nostaa ammoniakin määrää, mikä taas ärsyttää ihoa ja kavioita, heikentää ilmanlaatua ja pahentaa mahdollisia hengitystieongelmia. Lisäksi hevonen ei mielellään makaa märässä, joten se lepää vähemmän ja palautuu siten huonommin. Ilman riittävää lepoa, voi hevonenkin tulla ärtyneeksi ja väsyneeksi.
Eri pohjien vaikutus
Pohjat, joilla hevosta liikutetaan, vaikuttaa merkittävästi siihen, miten jalat kuormittuvat. Monipuolinen, mutta hyvä treenialusta tukee jalkojen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Talvella hevosen kanssa liikkuminen on vähän oma taiteenlajinsa, sillä välillä on superkauniit lumikelit ja välillä taas tiet ja kentät muuttuvat miltei betoniksi. Kun pohjat kovettuvat, vähenee jalan normaali “rullaava”. Se näkyy suurempana kuormituksena nivelille ja lisääntyneenä paineena kaviolle sekä suurempana riskinä jänteiden ja nivelten ärsytykselle.
Märkä, pehmeä, uppoava pohja kuormittaa jalkoja eri tavalla kuin vaikkapa pakkasen kovettama tie. Hevosen jalka uppoaa joka askeleella, jänteet ja nivelsiteet tekevät enemmän työtä ja pitkään jatkuessaan tämä voi aiheuttaa rasitusvammoja. Tarhoissa tämä on tyypillistä etenkin keväällä ja syksyllä.
Märkä, mutainen tai epätasainen alusta esimerkiksi tarhassa lisää liukastumisia. Liukastuminen voi pahimmillaan aiheuttaa venähdyksiä, revähdyksiä, lihasjäykkyyttä ja jopa vääntövammoja, joista toipuminen on hankalaa.
Hokit ja kuitupohja = ei hyvä
Pakkasilla ratsuhevosten harjoittelu siirtyy mahdollisuuksien mukaan maneesiin. Laadukas kuitupohja tarjoaa jo itsessään erinomaisen pidon, mutta kun siihen lisätään hokit, kasvaa pito liialliseksi. Kun hokit pureutuvat kuituun eri syvyyksissä, voi pito vaihdella askeleesta toiseen, mikä tekee liikkumisesta epävakaata.
Kuitupohjalla ratsastettaessa hokkien käyttöä tulisikin välttää aina, kun se on mahdollista. Kun jalan liike pysähtyy äkisti joka askeleella, kohdistuu niveliin toistuvia iskuja, jotka voivat pitkällä aikavälillä aiheuttaa tulehduksia tai rasitusvammoja. Askel ei pääse “antamaan periksi” kuten on tarkoitus, vaan pysähtyy äkillisesti. Tämä lisää vääntökuormitusta niveliin ja jänteisiin, etenkin vuohiseen, hankosidealueelle ja kintereisiin.
Hokkien käytössä kannattaa huomioida, että käyttämällä mahdollisimman pieniä ja kevyitä hokkeja, saa riittävän pidon, mutta eivät estä luonnollista liikettä. Hokit on hyvä poistaa heti, kun olosuhteet eivät vaadi niitä. Huolehtimalla säännöllisestä venyttelystä ja liikkumisesta pehmeällä alustalla hokkikauden aikana, voi ehkäistä vammoja.
Lisäksi talvella on erityisen tärkeää seurata jänteiden lämpöä ja reagointia liikunnan jälkeen. Lämpimät, arat jalat voivat olla merkki liiallisesta kuormituksesta.
Jos käytössä on metsäpolkuja, lumisia reittejä, maneesi tai peltoteitä, kannattaa pohjaa vaihtaa aina päivän mukaan. Se tasaa kuormitusta, eikä rasita samoja jalan rakenteita.
Yhtä kaikki, hokit ja kuitupohja eivät siis kuulu yhteen.
