Syksyn edetessä lauhana, laidunkauden jatkaminen houkuttelee. Sisäruokintakauden alettua hevoset voivat säiden salliessa viettää syyskuussa Suomessakin päivät laitumella tavallisen tarhailun sijaan.
Vaikka laidun olisi jo pitkälti kaluttu, hevoset liikkuvat porukalla ruohon viimeisiä rippeitä etsien ja saavat samalla vaihtelua päiväänsä. Laidunruohon vähentyessä on kuitenkin huolehdittava siitä, että hevoset saavat riittävästi ravintoa lisäruokinnasta.
Yöpakkaset muuttavat kuitenkin tilannetta. Kun lämpötila laskee pakkasen puolelle, laidunruohon koostumus muuttuu. Hevosen ei kannata antaa syödä jäätynyttä ruohoa samalla tavalla kuin tavallista laidunruohoa. Mitä ruoholle oikeastaan tapahtuu pakkasyön aikana ja miksi sillä on merkitystä hevosen ruuansulatukselle?
Kasvi ei lopeta toimintaansa syksyllä yhdellä kertaa. Lämpötilan laskiessa sen aineenvaihdunta hidastuu, mutta samalla kasvissa tapahtuu muutoksia, jotka liittyvät sen valmistautumiseen talveen.
Pakkasen vaikutuksesta kasvin solukko vaurioituu. Kun ruoho jäätyy ja myöhemmin sulaa, sen rakenne muuttuu. Sokeritkaan eivät katoa ruohosta pakkasen myötä. Päinvastoin syksyn kylmät olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon kasviin kertyy vesiliukoisia sokereita.
Hevosen ruuansulatuksen kannalta isoin huoli liittyy runsassokerisen ruohon aiheuttamaan aineenvaihdunnalliseen kuormitukseen. Suolistossa mikrobien hajottaessa rehua syntyy muutoksia, mutta ohutsuolessa imeytyvät sokerit ja niiden vaikutus veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksiin ovat huomattavia.
Tämän vuoksi hevosen syksyiseen laiduntamiseen kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti silloin, kun yöpakkaset yleistyvät.
Yksittäinen pakkasyö ei kuitenkaan tarkoita heti sitä, että kaikki hevoset pitäisi ottaa välittömästi pois laitumelta. Tilanteeseen vaikuttavat muun muassa hevosen yksilölliset ominaisuudet, laitumen kunto, pakkasen voimakkuus ja se, kuinka paljon hevonen syö laidunruohoa.
Entä hevosen ruuansulatus?
Hevosen ruuansulatusjärjestelmä on suunniteltu käsittelemään pieniä määriä karkearehua lähes jatkuvalla tahdilla. Syksyllä ongelma ei siis yleensä ole pelkästään se, että ruoho on jäistä, vaan laidunruohon määrän ja koostumuksen muuttuminen sekä ruokinnan äkilliset muutokset.
Hevosen paksusuolessa ja umpisuolessa elää suuri määrä mikrobeja, jotka osallistuvat kuidun sulattamiseen. Mikrobit ovat sopeutuneet hevosen tavanomaiseen ruokavalioon, joten ruokinnan muutokset olisi hyvä tehdä asteittain.
Kun laidunkausi päättyy, hevosen ruokavalioon tulee yleensä enemmän kuivaheinää. Jos muutos tehdään nopeasti, ruoansulatuskanavan mikrobisto joutuu sopeutumaan uuteen ravintoon lyhyessä ajassa.
Siksi laidunkauden päättäminen ja talvikauden ruokintaan siirtyminen kannattaa suunnitella etukäteen.
Älä odota, että laidun on syöty loppuun
Syksyllä laidun ei tarjoa enää yhtä paljon ravintoa kuin kesällä. Samalla hevosen energiantarve voi muuttua, kun sää viilenee ja liikuntamäärät vaihtuvat.
Etenkin ruokinnallisesti herkkien hevosten kohdalla syksyn muutoksiin kannattaa suhtautua suunnitelmallisesti.
Kun hevonen siirtyy laitumelta tallikauden ruokintaan, laadukas karkearehu muodostaa edelleen ruokinnan perustan. Kuivaheinän lisäksi ruokintaan voidaan tarvittaessa ottaa mukaan muita heinäpohjaisia tuotteita.
Biohansan heinäpelletit valmistetaan kuivatusta heinästä ja ne sopivat esimerkiksi täydentämään hevosen karkearehun saantia. Pelletit voidaan annostella helposti silloinkin, kun halutaan kontrolloida hevosen saamaa heinämäärää.
Ruokintaa suunniteltaessa on kuitenkin aina huomioitava hevosen kokonaisruokinta, yksilölliset tarpeet sekä käytettävän heinän ravintoarvot.
Hevosen kannalta tärkeintä on välttää tarpeettoman nopeita muutoksia. Siirry laidunruohosta kohti talvikauden ruokintaa vähitellen ja seuraa samalla hevosen painoa, kuntoluokkaa ja ruuansulatuksen toimintaa.
Syksyn tärkein ruokintavinkki on yksinkertainen: suunnittele siirtymä ennen kuin laidun loppuu.
